Aloittaminen aina hankalaa...: Koiranäyttelyitä ja eläinlääkäriä

Ollaan oltu jo viikon verran Haminassa koirien kanssa, tultiin viikko sitten keskiviikkona bussilla, koko matka oli aika katastrofi, ensinnäkin autossa oli täyttä joten ei saatu heti "omaa" penkkiparia, ja sen tietää että pojat on aina niin innoissaan kun pääsevät tutustumaan uusiin ihmisin että välillä ihan hävettää.. noh bussissa oli myös toinen koira, pieni terrieri joka istui meitä edempänä, ja koko matkan meni melkein sitten näiden 3 koiran ihmetellessä toisiansa, Reno välillä jotain kommentoikin ja nauratti sen "haukahtelut ja ulvomiset", voi pieni harmaa. Noh jotta bussimatka ei olisi käynyt liian tylsäksi niin Roni päätti vielä oksentaa bussin lattialle loppumatkasta, siinä sitten kyselet paperia kanssamatkustajilta jotta saat oksut korjattua, ei onneksi ollut isot ja tulivat jalkatilaan eikä matto materiaalille.

Alkuviikosta olimme Monna Rantasella koirakuvauksissa, jossa kuvaus itsessään oli ilmainen mutta kuvista kuvaaja otti pienen korvauksen. Kuvista tuli tosi hyviä, pienen alkujännityksen jälkeen pojatkin poseerasivat melkeinpä kilpaa. (taisi olla jotain tekemistä myös kun vaihdettiin vinkulelu herkkuun) Ajattelin teettää kuvista mitkä lunastan niin sellaisen kuvakollaasin jonka kehystän ja laitan seinälle. ( Ei sinne seinälle tosin ole vielä saatu ensimmäistäkään taulua, mutta ehkä sitten tämä?)

Lauantaina sattui Ronia sitten jalkaan..olimme menossa koirien ja Villen kanssa ystävä pariskunnan luokse iltaa viettämään ja päästin pojat matkanvarrella olevassa puistossa vapaaksi, jolloin pojat alkoivat leikkimään, Yhtäkkiä kuului Ronin vinkaisu ja tuli äkkiä mun luokse ja alkoi huutamaan, näitä kun sattuu aina silloin tällöin niin en ollut heti huolissani ja katsoinkin että roni ei paljoa heti tuon vahingon jälkeen jalka linkannut, päästessämme perille Roni istui paljon sylissä, jossain vaiheessa huomattiin että Roni ei pysty astumaan jalalla juuri ollenkaan, laitettiin jalka kylmään ja Ville kävi hakemassa auton kun Roni ei kunnolla pystynyt kävelemään vaikka kylmä selvästi auttoi. Takaisin kämpille päästymämme jalka oli jo ranteesta turvonnut ja Ronia sattui aina kun se kävi esim. makaamaan. Soitin 23 aikoihin päivystävälle joka ei ollut huolissaan jalasta koska kylmä oli selvästi auttanut Ronilla, joten kirjoitti meille reseptin kipulääkettä apteekkiin haettavaksi sunnuntaiksi. Lauantai-sunnuntai yön nukuin Ronin kanssa sohvalla heräillen pienen vinkasuihin ja massiiviseen mahakurinaan kun illalla ei hyvästä syystä maistunut ruoka kun jalkaan koski.

Sunnuntaina äitienpäivänä lähdimme isän kanssa mummolle, josta minä ja Reno lähdimme Bastioniin koiranäyttelyyn ja Roni meni isäni kanssa viettämään päivää, jalka Ronilla edelleen tuolloin erittäin kipeänä mutta varasi sille jo reilusti paremmin.

Näyttelyistä ei tuotu kotiin mitään uutta, eli Renolle tulos ERI1, SA, PU3 ja VA-SERT (jo kuudes varaserti eikä yhtään kokonaista vielä)

Maanantaina Renolla oli aika Salmelan Sirkalle hammasputsaukseen, olin valmistautunut siihen että Reno nukutetaan niin olin pyytänyt ystävältäni kyydin, otin Ronin myös mukaan kun edelleen Roni linkkasi toista jalkaa, Sirkka laittoi ronille pistoksen joka tarkoitettu nivelrikkoon, ja Renoakaan ei sittenkään rauhoitettu vaan hampaat rapsuteltiin hereillä puhtaaksi.

Nyt tiistaina Ronin askellus on melkein normaalia joten taidettiin tästä jalkatapaturmasta selvitä säikähdyksellä luojan kiitos, ihan lyhyitä kävelyitä Ronin kanssa on tehty ja itse yritän vielä lenkeillä saada sen ihan vaan kävelemään.. Onhan se aika vaikeeta saada kaksi italiaanoa pysymaan rauhallisena varsinkin kun on tommoinen harmaa yllyttäjä talossa, sydän syrjällään saanut katsoa kun Roni juoksee ja hyppii, sitä pelkää että nyt varsinkin kun vahingosta on niin vähän aikaa niin ettei jalka menisi uudestaan, mutta nyt näyttää hyvältä jalan osalta.

Pennut ovat jo 11pv:n ikäisiä ja tässä kuvia pennuista